En ole jaksanut kirjoittaa, mutta päivitetäänpäs nyt hiukan.
Ensin yksi verenpainetta nostanut uutinen viime viikolta. http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/vauva-syntyi-kahden-promillen-humalassa/art-1288452143381.html Taas lisää syitä, miksei tuo juominen oikein kiinnosta näin raskausaikana... Eihän tuossa ole siihen otettu kantaa, millaisia vaurioita sillä lapsella on, mutta jos äidin promillelukemat on yhden kieppeillä ja lapsen kahden kieppeillä, niin kyllä se jotain kertoo siitä, miten se alkoholimäärä siirtyy lapseen.
Mutta sitten iloisempiin uutisiin. Meillä oli 1.3. nt-ultra ja siellä oli kaikki ihan hirmuisen hyvin! Nytty vastasi viikkoja päivälleen ja oli oikein litteäniskainen (1,08mm), istukka oli takaseinän puolella (jee, eli liikkeitä voisi toivoa tuntevansa jo tuossa kuukauden päästä tai niillä main, jee... Ainakin aiemmin kuin jos istukka olisi etupuolella. Toki mä kyttään niitä jatkuvasti, toivottavasti tuntuisi oikein pian!), mittaa myyrällä oli eka mittauksen mukaan 75mm, toisen mukaan 65mm, jälkimmäinen mitta merkittiin korttiin, oli vissiin ollut siinä kuvassa paremmassa asennossa, sai luotettavamman mitan, kallo oli hyvän muotoinen ja näkyi kaikki ne osat muksua, mitä kuuluikin näkyä. Kromosomihäiriöiden riski tai miksi sitä riskilukemaa nyt sanotaankaan, oli 1:91000.
Kyllä mä sanon, tunnustan, että olihan se aivan ihanaa kuulla, että todennäköisesti kaikki on ok ja hyvin ja terve muksu siellä kasvamassa, vaikkei me oltaisi lisätutkimuksiin menty, eikä raskautta keskeytetty, vaikka jotain häikkää tuolla olisi todennäköiseksi arveltukin. Toki, tietenkin me silti tervettä lasta toivotaan, vaikka se neuvolalääkäri silloin suututettiinkin sillä, että sanottiin, että raskautta jatketaan, vaikka jotain turvotuksia sun muita olisikin.

Ihana oli saada kuvia lapsesta ja mikä parasta, ihan rauhassa katsella sitä lasta, kuultiin sydänäänet (molemmat oltiin paikalla, joten T:kin kuuli ne nyt) ja nähtiin, kun pieni liikuskeli siellä. Äiti sanoi silloin joskus, että ne kuulostaa siltä koppotikoppotilta, mutta eka kerran, eli viime ma, 27.2., kun neuvolassa kuulin ne äänet (olin yksin, kun T ei millään jaksanut yövuoron jälkeen jäädä hereille odottamaan neuvolakäyntiä ja minäkin kävin siellä ehkä 10min pyörähtämässä), silloin ne oli ihan tasaista jumputusta. Ajattelinkin, että poikahan se on selvästi, kun ei kuulu koppotikoppotia, mutta nyt kyllä oli ihan selvä koppotikoppoti. Taitaa olla hevosmies tulossa.
Tosi vähän myyry liikkui, puhuttiinkin, että on tullut isäänsä, kun on niin rauhallinen. Koipiaan heilutteli. Mutta on se tullut myös äitiinsä, kun se ei oikein tykännyt vissiin ultrailusta, vaan käänsi koko ajan selkäänsä ja sitten kun tää täti, hoitaja/lääkäri/kätilö/en tiedä mikä sanoi, että koittaa vähän tönätä sitä, jos se suostuisi yhteistyöhön ja vähän kouhaisi sillä ultra-anturilla, niin sitten muksu luovutti ja asettui oikein nätisti kuvattavaksi. Eli on tullut äitiinsäkin, kun tottelee heti, kun vähän tökkäisee. Ja taas isäänsä, kun oli niin mietteliään näköisenä käsi otsalla. Ja äitiinsä, kun istuskeli/makoili jalat ristissä, kuten minä aina.
Hihih, ihana myyrä-nyttynen!